”Kerro minulle yksi muistiystävällinen tekosi”, on osoittautunut yllättävän vaikeaksi pyynnöksi täyttää. Kun tämän pyynnön esittää, vastaaja usein lähtee miettimään asiaa kovin kaukaa. Ja totta onkin, että pyyntö pitää sisällään monia kysymyksiä. Muistiystävällinen teko, ketä kohtaan? Mitä minä voisin tehdä tukeakseni toisen muistia tai tukeakseni muistisairasta ihmistä? Missä minä tekisin sellaisen muistiystävällisen teon?

Kuitenkin muistiystävällinen teko on lukemattomia vaihtoehtoja. Silloin alkaa pohtia, mikä on tärkein näistä mieleen tulleista vaihtoehdoista. Olemme vaatimatonta kansaa ja vaatimattomuus näkyy tässäkin pohdinnassa. Jos me teemme jotain hyvää toisille tai itselle, niin harvoin niitä itse nostamme mitenkään esille. Tämäkin on yksi syy, miksi muistiystävällisen teon määritteleminen itsessään on vaikeaa.

Mikä sitten voisi olla muistiystävällinen teko?

Itsensä ajatteleminen on vahvasti vastoin identiteettiämme. Itsensä ajatteleminen liitetään aivan liian usein itsekkyyteen tai itserakkauteen. Taas näitä ihmisyyden ihmeellisyyksiä, joita historiasta kumpuaa. Ei silti tarvitse olla itsekäs tai itserakas, jos ajattelee tekevänsä itsellensä muistiystävällisen teon. Muistiystävällinen teko itselle voi olla vaikka itsevalmistettu tuoresalaatti päivälliselle. Tämä pieni teko on merkittävä monestakin näkökulmasta; terveellinen ravinto on hyväksi aivoillemme, vatsakin kiittää, värikäs salaatti tuo iloa ja aurinkoa ruokapöytään ja saahan siitä vielä hyvän onnistumisen kokemuksenkin tekemällä itse. Ja itsekkyys karisee viimeistään siinä, jos voi jakaa päivällisen jonkun muun kanssa. Yhdessä voi nauttia värikylläisyydestä ja muistiystävällisyyttä on yhdessä oleminen.

Yhdessä tekeminen on myös monessa suhteessa muistiystävällistä. Yhdessä voimme keskustella, väitellä, olla samaa mieltä, itkeä tai nauraa. Yhdessä voimme tehdä monia asioita ja samalla haastaa itsemme ja toisemme. Yksinkin voimme tehdä paljon asioita ja haastaa itseämme. Yhdessä pääsemme kuitenkin jakamaan kokemuksiamme ja vaihtamaan mielipiteitämme. Kaikenlainen toiminta niin yksin, kuin yhdessä on hyväksi aivoillemme.

Nukkuminen on aivoillemme yksi tärkeimmistä asioista, sillä unessa aivomme tekevät korjausliikkeitä, pureskelevat päivän tapahtumia ja tallentavat tarvittavia asioita muistiin. Nukkumiseenkin liittyy paljon asioita, joita historiasta kannamme mukana. ”Ei luoja laiskaa elätä”, pitkään nukkuminen on liitetty laiskuuteen. Toisaalta ihminen, joka herää varhain aamulla koetaan jotenkin tehokkaammaksi. Suoritusyhteiskunnassa nukkumisestakin on tullut suoritus. Yksi muistiystävällinen teko onkin ymmärtää jokaisen yksilölliset unen tarpeet. On tasan niin monta erilaista nukkujaa, kuin on ihmistäkin. Jokaisella meillä on oma sisäinen kellomme. On tärkeä hyväksyä oma unirytmi ja nauttia siitä unen määrästä, joka itselle on riittävä. Toinen tykkää nukkua ruokaperäset, päikkärit, ettoset, päiväunet. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Jos päiväunet kuuluvat omaan päivärytmiin, niin ne kannattaa ottaa hyvällä omallatunnolla muistiystävällisenä tekona.

Tässä vain muutama esimerkki muistiystävällisistä teoista.

Muistiystävällisyys on tekoja, jotka ovat hyödyksi meidän aivoillemme. Muistiystävällisyys on ystävällisyyttä, ajatus ihmiseltä ihmiselle. Jokainen meistä on arvokas ja ansaitsee tulla kohdelluksi arvokkaana ihmisenä. Lopuksi Tommy Tabermannin runo, joka voisi olla ohjenuora muistiystävälliseen tekoon.

” Pieni laulu ihmisestä

Ihminen tarvitsee ihmistä

ollakseen ihminen ihmiselle,

ollakseen itse ihminen.

Lämpimin peitto on toisen iho,

toisen ilo on parasta ruokaa.

Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,

olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.

Ihminen tarvitsee ihmistä.

Ihminen ilman ihmistä

on vähemmän ihminen ihmisille,

vähemmän kuin ihminen voi olla.

Ihminen tarvitsee ihmistä.”