Huhtikuun viimeisenä keskiviikkona vietetään Kansainvälistä opaskoirapäivää. Tämän blogikirjoituksen ovat kirjoittaneet yhdessä Saija Vornanen Pohjois- Savon Näkövammaiset ry:stä sekä Harriet Kiuru Ylä- Savon Vakasta.

Saijalla on itsellään näkövamma, jonka vuoksi hän tarvitsee apua liikkumiseen sekä toimimiseen. blogikirjoitusta teemme yhdessä Yhdistystalo Vakassa, ja mukana on myös opaskoira Isla.

Päivän tarkoituksena on tehdä opaskoiratyötä tunnetuksi maailmalla ja Suomessa, erityisesti niillä paikkakunnilla, joilla asuu koirankäyttäjiä. Päivää on vietetty vuodesta 1991 lähtien. Modernin opaskoirakoulutuksen juuret versovat ensimmäisestä maailmansodasta. Tuolloin alettiin Saksassa kouluttaa ensimmäisiä saksanpaimenkoiria oppaiksi sodassa näkönsä menettäneille sotasokeille. Järjestelmällisesti opaskoirien koulutus alkoi vuonna 1940. Tällöin koulutettiin ensimmäiset opaskoirat talvisodassa näkönsä menettäneille sotasokeille.

Suomen ensimmäinen opaskoirakurssi alkoi 25.6.1940 Sotakoirakoulussa Hämeenlinnassa. Koulun johtajana oli majuri Degerstedt ja hänen apunaan toimi ruotsalainen Lars Svartengren. Kurssi päättyi elokuussa 1940. Sotamarsalkka Mannerheim luovutti ensimmäiset viisi opaskoiraa sotasokeille. Suomen Punainen Risti rahoitti opaskoirien koulutuksen useita vuosia. Kouluttajina toimivat sotakoirien kouluttajat, ja koirat koulutettiin Helsingin poliisilaitoksen Käpylän koiratarhalla. Olojen vakiinnuttua opaskoirien koulutus siirtyi Sotasokeat ry:n ja Sotainvalidien Veljesliiton vastuulle. Vuonna 1947 valmistui ajanmukainen opaskoirakoulu Espoon Mäkkylään. Samoihin aikoihin ryhdyttiin myös puhumaan, että muutkin kuin sodassa näkönsä menettäneet tarvitsisivat opaskoiria. Vuonna 1948 syntyi Opaskoirayhdistys, jonka tärkeimpänä ohjelmallisena tavoitteena oli saada opaskoiria siviilisokeille.

Opaskoirakoulu toimi Sotainvalidien Veljesliiton ylläpitämänä vuoteen 1976. Sotasokeiden määrän vähetessä huomio kiinnittyi yhä enemmän muiden sokeiden ja heikkonäköisten asiaan. Samalla myös Opaskoirayhdistyksen rooli ja merkitys kasvoi. Sen ehdotuksesta perustettiin Opaskoirasäätiö, joka otti opaskoirakoulun vastuulleen. Se hoiti opaskoirakoulua vuodet 1977–1985. Vuonna 1985 Opaskoirasäätiö ja Näkövammaisten Keskusliitto sopivat järjestelystä, jolla opaskoirakoulu siirrettiin Näkövammaisten Keskusliitolle (nyk. Näkövammaisten liitto ry).

Suomessa opaskoirankäyttäjien määrä on pysynyt viime vuosina melko samana. Heitä on noin 200. Opaskoirat työskentelevät keskimäärin 10 vuotta. Uusia koiria tarvitaan paitsi uusille käyttäjille, myös eläkkeelle siirtyvien opaskoirien tilalle. Opaskoirien kustannuksista vastaavat yleensä sairaanhoitopiirit ja joskus vakuutusyhtiöt, jos näkövamma on tapaturman aiheuttama.
Suomessa toimii muutama opaskoirakoulu, jotka kouluttavat opaskoiria käyttäjille (lähde Näkövammaisten keskusliitto).

Opaskoiraa ja heidän käyttäjäänsä kohdatessa tärkeää olisi muistaa, että opaskoira on työssä. Joten, opaskoira tulisi jättää huomiotta silloin, kun koiralla on opaskoiravaljaat päällä. Ns. koiraihmisille tämä voi olla vaikeaa, mutta asia on tärkeä koiran työn kannalta. Opaskoiralle valjaat ovat merkki siitä, että he ovat työssään. Vapaa- ajalla koiralla ei pidetä valjaita, ja koiralle myös vapaa- aika on tärkeä osa arkea. Joskus ihmiset ovat kysyneet lupaa tervehtiä Islaa, ja silloin Saija on ottanut valjaat pois, jotta koiraa on mahdollista tervehtiä 😊 toki, tämä vaatii sellaisen tilanteen, ettei olla liikenteessä tms.

Vaikka koira opastaakin käyttäjäänsä ja helpottaa paljon liikkumista, kaikki liikkumiseen tarvittavat käskyt tulevat käyttäjältä. Kuitenkin opaskoirat on koulutettu siten, että ne tietävät, milloin esimerkiksi jonkunlainen este tulee merkata käyttäjälleen tiedoksi. Suhteen alussa vastaan on tullut tilanteita, jolloin koira on asettunut Saijan eteen, ja Saija on ajatellut, että mitä Veera ( Saijan ensimmäinen opaskoira) höpsii, eihän tässä keskellä tietä voi mitään olla. Ja sitten on selvinnyt, että Veera on toiminut aivan oikein. Tässä tilanteessa Saija on ymmärtänyt, että luottamus koiran toimintaan on tärkeää sujuvan liikkumisen turvaamiseksi. Opaskoiran kanssa toimimisessa onkin eniten kyse luottamuksesta ja hyvän suhteen luomisesta.

Saijalla itsellään on käytössä toinen opaskoira. Ensimmäinen opaskoira oli Veera ja jäi eläkkeelle oltuaan työssään noin 10 vuotta. Opaskoirat voivat lähteä viettämään eläkepäiviään eläkeperheeseen, mutta Saija halusi, että Veera saa viettää eläkepäivänsä loppuun saakka tutussa kodissa. Saijalle opaskoira on ollut todella tärkeä, koska hän lenkkeilee ja harrastaa paljon liikuntaa. Isla on ollut Saijalla nyt pari vuotta. Opaskoira saadaan siten, että sairaanhoitopiiri myöntää palvelun apuvälineenä. Kuntoutusohjaaja on Saijan kanssa yhdessä selvittänyt asiaa opaskoiran tarpeelle, ja tietyt kriteerit näkövamman suhteen on täytyttävä. Päätöksen jälkeen tuli kutsu kurssille, jossa oli valmiiksi koulutettuja koiria. Alkuun koiran kanssa toimiminen oli jännittävää. Saija sai ensimmäisen koiransa pian, joka sisälsi 3 viikon luovutuskurssin Tuusulassa. Kurssilta tuli alkuun viikoksi mukaan kotiympyröihin myös kouluttaja, jossa vielä yhdessä käytiin läpi arjen kuvioita.

Ajan kanssa opaskoirat oppivat paikkoja sekä reittejä siten, että koira tietää pelkän nimen perusteella, mihin ollaan menossa. Reitin varrella Saija kuitenkin aina kertoo myös suunnat, milloin käännytään jne. Saija lenkkeilee paljon, ja onkin itse nimennyt mm. eripituisille lenkeille omat nimet, kuten pitkä lenkki tai Saijan lenkki. Isla tietää jo myös, minne mennään, kun Saija sanoo, että Vakkaan 😊

Isla on perheenjäsen. Isla on musta labradorinnoutaja, joka on iloinen ja seurallinen koira. Opaskoiran ja omistajan välille muodostuu luonnostaan kiinteä suhde, ja Islan on vaikea ymmärtää, jos Saijalla on joskus meno, mihin koiraa ei olekaan järkevää ottaa mukaan. Kun Saija kertoo menevänsä kauppaan, nimi on tullut jo tutuksi Islalle, ja Isla ymmärtää, että se on paikka, jonka ajan on kotona odottamisen paikka. Isla on kuitenkin tunnollinen työnsä tekijä, ja vaikkapa vaatekaupassa käydessä Isla osaa rauhallisesti odottaa tarvittaessa vaikkapa sovituskopissa. Mustissa ja Mirrissä (lemmikkieläintarvikekauppa) Islaa kyllä kiinnostavat koiranherkut, mutta silti malttaa mielensä. Koulutettuna työntekijänä Isla osaa myös jättää huomiotta toiset koirakaverit ja muut eläimet. Joskus tarvittaessa muu perheenjäsen käyttää Islaa lenkillä, ja tätä on Islan vaikea ymmärtää, niin sitoutunut Isla on omaan rooliinsa opaskoirana. Vaikka opaskoira onkin perheensä jäsen, se myönnetään käyttäjälleen apuvälineenä. Opaskoira on maksuton käyttäjälleen. Vapaa- ajalla Isla tykkää juosta metsässä vapaana, mutta käy aina välillä ilmoittamassa itsestään, jotta omistajalla on tieto läsnäolosta. Isla tykkää kovasti myös uida paljon kesäaikaan. 

Tärkeimmäksi asiaksi opaskoiran ja omistajan välillä nousee luottamus. Omistaja luottaa koiransa työskentelyyn ja taitoihin. Tärkeänä asiana kanssakulkijoiden on tiedostaa se, ettei koiraa tule mennä tervehtimään koiran ollessa työssään. Jos omistajalla ja opaskoiralla on jokin ongelma, johon he kaipaavat ulkopuolisen apua, he pyytävät kyllä. Opaskoirapäivänä haluamme tällä kirjoituksella kiittää siitä arvokkaasta työstä, jota opaskoirakoulut, kouluttajat sekä hoitoperheet tekevät.

Saija, Isla ja Harriet toivottavat aurinkoisia kevätpäiviä kaikille!