Ylä-Savon Vakan ja yhdistysten yhteinen blogi

Hyvän elämän lähteillä

Tiistai 21.12.2021 - Tuija Göös

Hyvän elämän lähteillä, koronasta huolimatta…

 Kun vuonna 1963 synnyin Lahdessa, elettiin hyvin erilaista elämää kuin tänä päivänä. Aineellinen hyvinvointi oli vähäisempää ja elettiin melko vaatimattomissakin oloissa. Synnyin kolmen sisaruksen jälkeen meidän perheemme iltatähdeksi. Tosin vanhempani olivat vasta kolmekymppisiä, mutta muut lapset olivat lähes 10 vuotta vanhempia. Vanhempani tekivät paljon töitä, mutta kaikki muu aika vietettiin yhdessä perheen kesken. Isäni oli tehnyt vähän ennen syntymääni konkurssin ja perheemme talous oli tiukoilla. Silti meillä oli aina ruokaa pöydässä ja siisti koti sekä vaatteet. Kaikki sukulaiset sekä ystävät asuivat melko lähellä ja matkustimme usein junalla Helsinkiin molempiin mummoloihin. Turvalliset aikuiset ympäröivät meidät lapset ja opettivat meille paljon asioita menneestä elämästä. Molempien vanhempieni suvuissa oli myös värikkäitä persoonia sekä myös niitä, joilla ei mennyt kovin hyvin.  Lapsena minua suututti joskus, kun joku sukulainen saattoi asua meillä hetken aikaa ja jouduimme elämään ahtaammin kuin normaalisti. Vanhempani olivat aina valmiita auttamaan muita ja sitä piirrettä arvostan näin jälkeen päin hyvinkin korkealle.

Hyvä elämä voi koostua, ihmisistä riippuen, monenlaisista asioista. Toinen tavoittelee vaurasta sekä näyttävää elämää ja toiselle riittää, että on paikka mihin kallistaa päänsä sekä saa syödä joka päivä. Olemme myös herkästi arvostelemassa toisten elämää tai heidän tekemiä valintoja. Toisen ihmisen on vaikea määrittää, onko elämäsi hyvää vai huonoa. Muistan kotipaikkani lähikunnasta tapauksen, jossa yksinäinen vanhus asui todella alkeellisissa oloissa maaseudun rauhassa ja kunnan sosiaalityöntekijä ”pelasti” hänet vanhusten palvelutaloon. Uudessa asuinpaikassa vanhus ikävöi omaan kotiinsa todella paljon eikä ruoka maistunut ollenkaan. Noin kuukauden päästä muutosta vanhus kuoli vieraassa paikassa ja luultavasti hyvin surullisena. Hänelle paras elämä oli ollut omassa kodissa, joka muiden mittapuun mukaan oli asuinkelvoton. Sosiaalityöntekijällä oli varmasti hyvä ajatus takana, mutta se jätti huomioimatta asiakkaan näkökulman.

Kaikille sopivaa määritelmää siitä, miten kannattaisi elää ja mitä valintoja tehdä, on mahdotonta. Mielestäni kukaan ulkopuolinen ei voi määrittää, onko elämäsi hyvää vai ei. Äskeinen esimerkkini palvelutaloon siirretystä vanhuksesta kertoo siitä, miten eri tavalla me ihmiset näemme hyvän elämän kriteerit. Joskus ulkoisesti hyvältä ja onnelliselta näyttävä elämä voi kätkeä sisäänsä paljon ongelmia sekä ahdistusta. Toisaalta taas vaatimattomat puitteet voivat sisältää paljon elämää parantavia elementtejä ja olla hyvin onnellista. Jokaisen ihmisen kohdalle tulee elämässä taitekohta, jolloin joutuu tekemään vaikeita valintoja. Tällaisen hetkellä ei välttämättä tiedä, mihin suuntaan se elämää johdattaa. On myös vaikeaa arvioida, miten omat valinnat vaikuttavat läheisiin ihmisiin ja sen hetkiseen elämäntilanteeseen.

Hyvän elämän aineksia miettiessä ei voi olla mainitsematta arvomaailman vaikutusta siihen, miten ympäröivän maailman sekä oman elämänsä kokee. Omien arvojen lisäksi vaikutusta on myös yhteiskunnassa vallitsevilla arvoilla. Syntymäajoistani on yhteiskunnassamme tapahtunut suuri muutos rakenteissa ja arvoissa. Suuri muuttoliike 60–70-luvuilla maalta kaupunkeihin on vaikuttanut meidän elämäämme merkittävällä tavalla. Kaupunkien lähiöissä ihminen kaipasi aluksi tuttua ja turvallista kyläyhteisöä, eikä uudenlainen tapa elää ollut aina helppoa. Ihmisten oli pakko sopeutua, sillä työpaikat löytyivät pääasiassa kaupunkien tehtaista ja muista laitoksista. Nykyiset ikäluokat ovat jo tottuneet kiireiseen elämänrytmiin ja elämän tärkeät asiat löytyvät hieman laajemmasta näkökulmasta kuin ennen. Olemme jo pitkään eläneet maailmassa, jossa yksilöllisyyttä korostetaan enemmän kuin yhteisöllisyyttä. Samalla välinpitämättömyys toisten elämää kohtaan on lisääntynyt ja nykyisestä yksilöyhteiskunnasta on tullut yksinäisten yhteiskunta.

Kun viime vuonna maailman valtasi koronan aiheuttama pandemia, näytti hetken aikaa siltä, että yhteisöllisyys vahvistui kaikkialla ympäri maapallon. Ihmiset kannustivat ja tukivat toisiaan ja erityisesti terveydenhuoltohenkilökunnan arvostus lisääntyi. Usein kuultiin ”Yhdessä tästä selvitään” ja ”Meitä ei korona nujerra!” Kun pandemia ei laantunutkaan niin nopeasti ja ihmiset alkoivat kyllästyä, tietynlainen kapina rajoituksia ja säädöksiä kohtaan kasvoi. Mielestäni nyt, kun olemme eläneet pandemia-aikaa jo kohta kaksi vuotta, yhteisöllisyyden tilalle on, ikävä kyllä, palaamassa taas tuttu yksilön oikeuksia ajava arvomaailma. Kun pandemian takia on jouduttu pysymään lähiseuduilla ja enimmäkseen kodin lähistöllä, se on ollut useille vaikeaa. Toisaalta ymmärrän hyvin nuorten kapinoinnin, sillä nuoruutta ei voi siirtää eikä tärkeitä siihen elämänvaiheeseen kuuluvia asioita voi elää enää myöhemmin. Samoin ymmärrän myös, kuinka raskasta on ollut niillä, joiden läheinen on sairastunut vakavasti. On ollut varmasti raastavaa olla erossa läheisestä ihmisestä hetkellä, jolloin hän tarvitsisi eniten tukea.

Kun kirjoitan tätä tekstiä, elämme syyskauden alkua ja koronaluvut ovat tällä hetkellä melko suuria. Olen itse saanut jo molemmat rokotukset, mutta silti aion elää ohjeita noudattaen. Täällä Pohjois-Savossa koronatilanne on ollut melko maltillinen verrattuna esim. Pääkaupunkiseutuun, joten täällä on ollut hyvä olla ja elää. Toivon, että opimme tästä haastavasta ajanjaksosta kuitenkin jotain. Minulle elämäni tärkeimmät ihmiset tekevät elämästäni hyvää ja onnellista. Kun he voivat hyvin, niin minäkin voin hyvin. Jospa me kaikki välittäisimme enemmän toisistamme ja varsinkin kaikkein lähimmistä ihmisistä. Ja ei olisi varmasti pahitteeksi, että kertoisimme ääneen heille sen, kuinka tärkeitä ja rakkaita meille ovat.

Paha vastaan hyvä ? hyvä voittaa ja hyvä olo näkyy kauas

Keskiviikko 8.4.2020 - Marjo Lond

"Tuuli kulkee puissa myrskyn lailla
veden pinnalla vielä jääkerros
Aurinko yrittää säteitään levittää
muuten niin mustan taivaan uumenista

kadut ovat autioituneet
yksinäiset ihmiset laittavat askelta toisen eteen
on niin kiire
mutta oikeasti ei yhtään

kello kulkee eteenpäin sekunnin kerrallaan
joku sitä herkeämättä tuijottaa
kun ei mitään muutakaan tekemistä ole
kun ei pääse lähimmäistään halaamaan

minä ajattelen sinua
juuri sinua ajattelen
toivon ettet yksin jäisi
ettet pimeän taivaan anna vetää sinua mukaansa

minä ajattelen sinua
juuri sinua ajattelen
toivon ettet yksin jäisi
antaisit auringon säteiden leikkiä kanssasi

Mutta vielä tuuli laantuu ja pimeys hellittää
sen jälkeen
kaikkialla niin kaunista
pahasta vain muisto jäljelle jää
sen jälkeen
on meidän aikamme elää kovempaa
ja päästä lähimmäistä halaamaan"

-ML2020-

Tänä vuonna kevät on erilainen aiempiin keväisiin verrattuna. Kevät kyllä tulee, jäät lähtevät ja luonto herää eloon. Mutta meistä ihmisistä kaikki eivät ehkä huomaakaan kevään tuloa samaan tapaa kuin aiemmin.

On ihmisiä, joille tämä on hyvin raskasta aikaa. Ja raskaammaksi varmasti tekee se, ettei kukaan meistä tiedä, milloin tämä paha ja epävarmuus päättyy tai mitä se loppujen lopuksi saa aikaan. Uutiset ovat täynnä jo toteutuneita uhkakuvia, mutta monen huulilla on varmasti kysymys, kuinka pahasti tämä oikeasti voikaan päättyä?

Itse kuulun riskiryhmään ja totta kai tämä kaikki mietityttää. Olen löytänyt tästä ajasta kuitenkin hyviäkin asioita. Vaikka ihmiset on viranomaisten antamien ohjeistuksien mukaan eristetty aika pitkälti toisistaan, on se mielestäni myös lähentänyt. Ihmiset eivät vain laita toisilleen viestejä eri sovelluksia apuna käyttäen vaan ihmiset myös soittavat ja kysyvät todella tärkeän kysymyksen, ”Mitä sinulle kuuluu?”. Itseäni ilahdutti menneellä viikolla kuulla kuinka toinen ihminen ilahtui siitä, kun minä otin yhteyttä, soitin ja kysyin, mitä kuuluu. Ja toki sain saman kysymyksen takaisin. Enkä tällä kertaa vastannutkaan heti ensimmäistä mieleen tullutta asiaa, joka normaalisti olisi ollut Ihan hyvää. Pysähdyin hetkeksi ihan oikeasti miettimään.

Tuon puhelun jälkeen mielessäni on risteillyt monenlaisia, käsin kosketeltavia tunteita. En minä pelkää, mutta kuitenkin. Olen mielessäni käynyt monta eri kohtausten sarjaa siitä mitä tapahtuu, jos minä sairastun. Olen henkisesti valmistautunut siihen, että saatan olla hyvinkin huonossa voinnissa ja jopa sairaalahoidossa nykytilanteeni huomioon ottaen. En kuitenkaan ole jäänyt rypemään noihin ajatuksiin vaan suoristanut selkäni, alkanut ulkoilla itsekseni enemmän ja viettänyt päivässä aikaa jalkojeni päällä enemmän kuin pitkiin aikoihin.

Olen ostanut keltaisia kukkia, siivonnut ja järjestellyt kotiani saaden siitä hyvin suuren ilontunteen, koska kerrankin on aikaa. Ilontunteita on pinnassa myös siksi, että huomaan jaksavani aivan eri tavalla. Totesinkin ääneen eräs päivä hoitokontaktilleni, että minusta tuntuu, etten ole enää masentunut. Sain vastaukseksi hymyn.

Tämä kevät tuo tullessaan mukanaan koko ajan uusia ihania ja ihmeellisiä asioita. Ei kahta ilman kolmatta sanotaan yleensä, jos jotain huonoa tapahtuu tai jotain menee rikki. Mutta tänä keväänä minä voin sanoa, että ei kahta hyvää ilman, että tulisi myös kolmas hyvä asia. Olen myös yrittänyt laittaa hyvän kiertämään, jotta muillakin olisi hyvä olla. Ja minusta myös tuntuu, että hyvä olo näkyy kauas.

Lopuksi haluan sanoa, että muista lähimmäistäsi, ystävää, tuttua, muualla asuvaa perheenjäsentä tai vaikka työkaveria, kysymällä mitä kuulu –etänä. Niinkin se lämmittää mieltä. Minun mieltäni ainakin.

Kirjoittaja on Iisalmen Mielenterveystuki ry:n ja Omat avaimet- toiminnan kokemusasiantuntija. Hän harrastaa kirjoittamista ja etenkin runot ovat lähellä sydäntä. 

Erikoinen tilanne- maailmalla, Suomessa, Ylä-Savossa, yhdistyksissä

Lauantai 21.3.2020 - Harriet Myllynen, järjestösuunnittelija

Erikoinen tilanne- maailmalla, Suomessa, Ylä-Savossa, yhdistyksissä

Viime aikoina olemme seuranneet uutisista COVID 19 – viruksen etenemistä maailmalla. Luulen, että meillä Suomessa on useimmilla ollut sellainen turvallisuuden tunne, ettemme ole osanneet olla huolissaan aiemmin. Tilanne on meille todella uusi, koska maassamme on hyvä ja tarkka hygieniakäyttäytyminen ja osaaminen kaikkiaan.

Yhtäkkiä olemme tilanteessa, jossa meidän arkemme on muuttunut valtavasti. Useat meistä tuntevat myös pelkoa, kenties itse sairauden osalta riskiryhmään kuuluvan läheisen puolesta, tai oman toimeentulon sekä henkisen hyvinvoinnin ja oman jaksamisen puolesta.

Tilanne voi aiheuttaa pelon lisäksi monia muitakin tunteita, vihaa, surua ja huolta. Ajatuksia on monenlaisia, miksi ihmiset liikkuvat kaupoissa ja kahviloissa, miten yksinäiset pärjäävät ja selviääkö sairastunut läheiseni.

Olen kuitenkin myös huomannut, että me täällä Suomessa haluamme pitää toisistamme huolta. Sosiaaliseen mediaan on perustettu ryhmiä, joissa ihmiset tarjoavat apua tuntemattomille apua tarvitseville monin eri keinoin, kauppa- ja asiointiapua sekä taloudellista tukea. Koska monet vähävaraiset lapsiperheet ovat vaikeuksissa jo pelkästään puuttuvan kouluruokailun vuoksi, myös tähän ovat reagoineet järjestöt ja yhdistykset. Hyvä me!

Me työntekijät Ylä-Savon Vakassa haluamme vakaasti viedä hankkeen tavoitteita haastavasta tilanteesta huolimatta eteenpäin. Haluamme omalta osaltamme tarjota tukeamme olemalla tavoitettavissa matalalla kynnyksellä kuten tähänkin saakka. Meihin voit olla yhteydessä puhelinsoiton, viestien, sähköpostin tai videopuheluiden välityksellä. Olemme myös luoneet suljetun FB-ryhmän, jonka tarkoituksena on tukea hyvin alkanutta yhdistysten yhteistyötä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, sekä mahdollisuutta jakaa tarpeellista tietoa. Lähiaikoina meidät voit tavata myös FB- LIVE – lähetyksessä.

Tämän kirjoituksen saattelemana olen ollut puhelinyhteydessä eri yhdistysten aktiivijäseniin, ja siitä löydänkin itseäni ilahduttavan elementin, on mukava kuulla mitä jo tutuiksi tulleille ihmisille kuuluu tänään. Heiltä olen kysynyt, mitä ajatuksia nyt vallitseva tilanne herättää.

Useat olivat kovin tyytyväisiä hallituksen nopeaan reagointiin ja toimintaan, ja kertoivat heidän perheensä pärjäävän hyvin tällä hetkellä. Jäsenmaksuista on ollut puhetta jäsenien keskuudessa, nyt kun yhdistys ei voi tarjota samalla tavalla toimintaa kuin normaalissa tilanteessa. Toisaalta kuluneen vuoden toimintakertomusta tehdessä on huomattu, että paljon on yhdessä tehty ja kuluvan vuoden tekemisiä suunnitellaan toiveikkaasti syksylle.

Yksi keskeinen, ei iso, mutta merkittävä asia yhdistystoiminnassa on suljetut kokoustilat ja se, ettei päästä tapaamaan joukolla. Moni yhdistystoimija on myös ikääntynyt, ja sen vuoksi suositellaan kotiin jäämistä. Yhdistyksissä sekä järjestöissä on myös mahdollisuus siirtää tässä tilanteessa kevätkokous jopa ensi syksyyn saakka.

Kauppojen joustava toiminta riskiryhmien huomioimisessa on myös huomattu ja siitä ollaan kiitollisia, Ainakin Iisalmessa on pari kauppiasta, jotka pitävät kauppaa auki aamulla vain riskiryhmiin kuuluville asiakkailleen.

Näihin ajatuksiin lopettelemme muuttunutta arkiviikkoamme, muistetaan ulkoilla, nauttia auringonpaisteesta ja pitää toisistamme hyvää huolta!

Harriet Myllynen

Järjestösuunnittelija, Ylä-Savon Vakka