Ylä-Savon Vakan ja yhdistysten yhteinen blogi

Oma elämä tarinana

Maanantai 22.2.2021 - Merja Hynynen- Niskanen

Haluamme kuulla elämäntarinoita, tarinoita, jotka luovat uskoa ja toivoa omaan elämään, jotka hiljentävät ja pysäyttävät, jotka itkettävät ja naurattavat; usein yhtä aikaa. Joitakin tarinoita emme kestä kuulla, ne voivat olla liian traagisia, tai olemme omassa elämässämme vaiheessa, jossa tarinan tapahtumat koskettavat liikaa, tekevät kipeää akuutissa kriisivaiheessa esimerkiksi sairastuttuamme. Tai ollessamme omaisen rinnalla.   

Haluamme kuulla tarinoita, joissa on jotain samankaltaista oman tarinamme kanssa, jotka saavat meidät yleisössä tai yksin lukiessamme tai katsoessamme, kuullessamme kohtalontoverin kertomusta tekemään pienen huomaamattoman nyökkäysliikkeen ”juuri noin se menee”, ”tuo ihminen todella tietää mistä hän puhuu”. Odotamme kuulevamme tarinoita, jotka antavat uusia näkökulmia tilanteessa missä tunnemme olevamme tuuliajolla.  Joskus tarinan kuuleminen vaikuttaa tahtomattammekin sysäyksen kuuluisaan ”takinkääntöön”, entisten ajatuslinnoitusten romahtamiseen ja uusien ajatuspalikoiden kokoamiseen. Parhaat elämäntarinat luovat toivoa kuulijassa.

”Vanhan liiton” mummot kutoivat elämänkokemuksiaan räsymattoihin erivärisiksi raidoiksi. Uskon, että näitä mummoja elää keskuudessamme nykyaikanakin, pitkittynyt pandemia-aika on aktivoinut nuoremmillakin ihmisillä käsitöiden tekemistä. Haastattelin kerran yli 90-vuotiasta naista, jolle omakutomat matot ilmensivät hänen elettyä elämäänsä, olivat hänen elämänkertansa. Nämä mattojen sisään punotut tummat ja värikkäät tarinaraidat hän oli ottanut aarteenaan mukaan jouduttuaan siirtymään kotitalostaan palvelutaloon, ja jotka hän rakkaudella levitti palvelutalon huoneensa lattialle.

Oma edesmennyt isäni jakoi mielellään omassa elämässään tapahtunutta hyvää muutoksen kertomustaan, oman elämänsä hyvää sanomaa muille samankaltaisessa tilanteessa oleville missä hän oli ollut. Isäni koko olemus heräsi eloon, syttyi, kun hän sai auttaa muita oman vapaaehtoistyönsä kautta. Isäni tarina kosketti, toivon kipinöitä kipunoi siellä täällä. Hän kertoi kokemuksistaan vertaisena samalla tasolla, mutta rehellisen lempeästi, huumorin sävyin, ei paapoen kuulijaansa. Isäni oli omalla laillaan kokemustoimija, vaikkei hän koulutusta tehtävään ollut saanutkaan. Hän loi uutta merkitystä omille menneisyyden kokemuksilleen, kirjoitti omaa tarinaansa uudelleen. Vilma Hänninen toteaa väitöskirjassaan ”Sisäinen tarina, elämä ja muutos”, että elämäntarina tai – kertomus on ihmisen tulkinta omasta elämästään, ja sama ihminen voi antaa sairaudelleen erilaisia tulkintoja. Hänninen jatkaa tarinan olevan aina valikoiva, eli elämästä nostetaan tarinan osaksi vain siihen sopivia tapahtumia. Esimerkkinä Hänninen mainitsee, että sydäninfarktipotilailla on todettu kuntoutuksen alussa hyvin tärkeäksi sen, että he saavat käydä yksityiskohtaisesti läpi infarktiin liittyneitä tapahtumia. Oudon ja kaoottisen kokemuksen muuttaminen tarinaksi ikään kuin kesyttää kokemuksen tehden siitä hallittavamman.

Sisäinen tarina eheyttää ihmistä kokonaisemmaksi. Kokemustoimijan on ensin muodostettava oma sisäinen tarinansa ennen kuin hän voi jakaa kertomustaan muiden kanssa.

Seuraavat kysymykset olen poiminut Hännisen väitöskirjasta. Niistä voi olla apua sekä sairastuneille että kokemustoimijoille. ”Auttaakseen kohtaamaan sairastumista ja tukeakseen kuntoutumista omaa elämää koskevan uuden tarinallisen tulkinnan on vastattava seuraaviin kysymyksiin”:

Olenko terve vai sairas? (Tässä luvussa on hieno ajatus, oivallus ”ollakseen terve ei tarvitse olla terve”.)

Miksi? Miten tähän on tultu?

Miten tästä eteenpäin?

Mitä sairaus minun elämässäni merkitsee?

Kuka minä olen?

Mikä on tärkeää?

Miten sairaus liittyy koko elämäntarinaani?

Kokemustoimijat ovat tarinallistaneet oman sairauden, vamman tai muun elämää mullistaneen kokemuksen, he ovat kuin ”Elävän kirjaston” eläviä kirjoja. Elävä kirjasto on työmenetelmä, joka sopii kokemustoimintaan mainiosti. Elävän kirjaston kirjat ovat ihmisiä, ja he käyvät henkilökohtaista vuoropuhelua lukijoiden kanssa. Kirjaston ”lukija”, ”kirjan lainaaja” voi puhua omien ennakkoluulojensa ja -käsitystensä kohteen kanssa ja viettää tunnin ajastaan tämän kokemuksen parissa. Tai motiiviksi riittää tietämättömyys, halua oppia sairaudesta, vammasta tai elämää syrjäyttävästä kokemuksesta (työttömyys, päihdeongelmat jne.). Elävän kirjaston kirjat puhuvat ja voivat myös vastata lukijoiden kysymyksiin, esittää kysymyksiä ja oppia itsekin uusia asioita.

Kokemustoimijat, oman kokemuksensa asiantuntijat jakavat omasta kokemusvarannostaan tietoa, miten ovat selvinneet oman sairautensa tai muun kokemuksensa kanssa, mitä koukeroita ovat läpikäyneet palveluja ja vertaistukea hakiessaan, ja mitä he ovat niistä tilanteista oppineet. Kokemustoiminta luo parhaimmillaan uskoa palvelujärjestelmän toimivuuteen. Vertainen, itse samaan sairauteen sairastunut, tai vammautunut saa tietoa mistä voisi saada parhaiten tukea ja apua.  Ei ole kysymys pelkästä tiedosta, vaan tiedon ohella tunteesta, miten selvitä sairauden diagnoosin kuultuaan tai vammauduttuaan shokkivaiheesta eteenpäin, miten pärjätä monenlaisten, niin nykyhetken kuin matkan varrella eteen tulevien tunteiden kanssa. Huolimatta siitä, että jokainen on oma yksilönsä ja tunteissa ja kokemuksissa on eroja, erilaisista kokemuksista löytyy paljon samaistuttavaakin.   

Eräs tärkeä tehtävä yhteiskunnallisestikin on stigman poistaminen. Moneen sairauteen tai vammaan liittyy edelleen valitettavan usein jonkinlainen stigma eli häpeäleima, josta sairas tai vammainen joutuu ainakin jossain muotoa kärsimään, tyypillinen esimerkki on päihde- ja mielenterveysongelmat.  Kokemustoimijat tekevät siten myös rakenteellista sosiaalityötä, toivon mukaan muuttaen asenteita ja rakenteita myönteiseen ihmisarvoa kunnioittavaan ja yhdenvertaisuutta lisäävään suuntaan. Sekä palveluja parantavaan suuntaan.

Sosionomiopiskelijana voin todeta, että kokemustoimijoiden kertomuksia muutamalla kurssilla kuunnellessani, teoriatieto sai elävän kosketuksen reaalimaailman elämään. Teoria ja kokemus sulautuvat yhteen ja luovat uutta oppimista. Teemme työtä omalla persoonallamme, palvellen asiakasta. Jos emme tunne asiakkaitamme, miten voimme tehdä työtämme asiakaslähtöisesti siten, että asiakas tai potilas saa parhaan mahdollisen avun, ja asiakas löytää oikean, toimivan yksilöllisen palvelupolun?  Kokemustoimijat ovatkin tärkeä tiedon syventämisen ja laajentamisen voimavara sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille ja ammattilaisille.

Ylä-Savon Vakka, Vakan yhteistyökumppanina toimivat yhdistykset, Sote ja sosiaali- ja terveysalan oppilaitokset ovat nyt tiivistämässä yhteistyötään kokemustoiminnan kehittämisessä Ylä-Savon alueella.

 

Merja Hynynen-Niskanen

sosionomiopiskelija

Ylä-Savon Vakka

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kokemusasiantuntijuus

Miten huolehtia omasta jaksamisesta kun töissä huolehdit toisten jaksamisesta?

Maanantai 7.12.2020 - Johanna Kainulainen, Varapäre

Sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla tehdään töitä ihmisten parissa.

Yleensä tälle alalle lähdetään halusta auttaa ja halusta tehdä töitä toisten ihmisten parissa.

Se oli yksi syy miksi minäkin tälle alalle aikoinaan lähdin.

Työtä tehdään hyvin vahvasti oman persoonan kautta. Työ saattaa olla usein henkisesti raskasta ja uuvuttavaa. Työvuoron ajan tulee olla sosiaalinen, kuunteleva, ymmärtäväinen ja empaattinen ihmiselle jota kohtaat.

Tämän vuoden aikana on nostettu paljon esille sitä, mitenkä tällä alalla olevat ihmiset uupuvat työssään. Erityisesti esillä on ollut sairaanhoitajien ahdinko ja työuupumus. Alaa ollaan vaihdettu ja vuorotyöstä halutaan päästä pois koska ei enää yksinkertaisesti jaksa tehdä työtä.

Tämä voi olla hyvinkin kuormittavaa. Syntyy ajatuksia itselle siitä, että on epäonnistunut ja luovuttaja.

Itse koen, että asiaa pitäisi ajatella päinvastoin. Minusta on rohkeaa lähteä ja vaihtaa työpaikkaa tai vaikka koko alaa. Jos oma kroppa ja mieli alkaa mennä rikki pikku hiljaa on aika tehdä jotain ennen kuin on liian myöhäistä ja korjaamiseen tarvittaisiin enemmän liimaa kuin alku vaiheessa.

On rohkeutta myöntää, että haluaa muutosta elämäänsä.

On rohkeutta myöntää, että ei enää jaksa.

On rohkeutta lähteä tekemään muutosta elämäänsä.

Kuva1.jpg

Olen työskennellyt sosiaalialalla yli 15 vuoden ajan.

Tässä ajassa sosiaaliala on omasta mielestäni muuttunut paljonkin. Aikaa mene enemmän kirjalliseen työskentelyyn, aikaa kohtaamiseen on monissa paikoissa vähemmän kuin ennen, sosiaalialalla ajatellaan paljon enemmän rahallisen voiton tekemistä kuin ennen, vaaditaan moniosaamista ja joskus tuntuu, että työn ydin, ihmisen kohtaaminen ja auttaminen, meinaa välillä unohtua.

Koen myös, että on tapahtunut myös positiivisia muutoksia. Palveluiden käyttäjien kokemuksia huomioidaan palveluiden kehittämisessä paremmin, digitaalisuus antaa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia tehdä tätä alaa ja moniammatillista osaamista hyödynnetään paljon enemmän ja paremmin kuin ennen.

Tämä vuosi on nostanut esille, mitenkä arvokasta työtä tehdään sosiaali- ja terveysalalla. Samalla esille on tosiaan nostettu se, mitenkä paljon uupumusta sillä alalla tapahtuu. Monet ovat kamppailleet oman jaksamisen kanssa tämän vuoden aikana. Voisin sanoa, että henkinen jaksaminen on ollut kaikkein eniten koetuksella ja voidaan puhua ihan kaikista aloista tässä kohtaa.

Tilanne on vaikuttanut paljon erilaisiin järjestöihin ja yhdistyksiin ympäri Suomea. Taloudellinen tilanne luo hyvin epävarmoja tulevaisuuden näkymiä pienille toimijoille ja mahdollisista leikkauksista on puhuttu jo maaliskuusta asti.

Epävarmuus luo stressiä, joka haittaa pahimmassa tapauksessa työssä jaksamista.

Mitenkä siis pystyisimme pitämään omasta jaksamisesta huolta? Mikä tukee jaksamista kaiken keskellä?

Jaan omia kokemuksia ja vinkkejä tähän kysymykseen. Toivon, että näiden avulla pystyn kenties auttamaan jota kuta toista ja antamaan vertaistukea.

 

Seitsemän vinkkiä jaksamisen tueksi:

1. Suunnittele mitä teet.

Työssä jaksamista tukee itselläni se, että suunnittelen etukäteen mitä teen. Olen melkoinen ”lappu-Liisa” kyllä tämän suhteen. Teen aina viikolle itselleni lapun jossa on mitä tulee sen viikon aikana ehdottomasti tehdä ja kalenterini on täynnä merkintöjä siitä, että mitä pitää rueta aloittelemaan milloinkin.

Hyvä suunnittelu tukee omaa jaksamista koska koko ajan ei tarvitse miettiä, että mitäs tässä vaiheessa tehdäänkään.

Suunnittelua tukee selkeät toiminnan tavoitteet ja selkeä työnkuva omasta työstä. Itse teen nykyisin vuoden alusta Varapäreen toimintaan vuosikellon, jonka mukaan toimintaa lähdetään tekemään. Suosittelen vuosikellon käyttöä!

 

2. Erota selkeästi työ ja vapaa-aikasi toisista.

Oma vapaa-aika kuuluu olla omaa aikaa. Silloin pitäisi pystyä irtautumaan työstä kokonaan. Jos työt alkaa siirtyä kotiin tai työasioita pyörittelee mielessä kotonakin niin on aika tehdä asialle jotain. Niin ei kuulu olla.

Joskus työt voi jäädä myös vaivaamaan tai harmittamaan mieltä niin paljon, että ne haittaavat omaa arkea ja hyvinvointia. Esimerkiksi ei ole normaalia jos illalla alkaa ahdistamaan jo seuraavan päivän työvuoro tai työvuoron jälkeen joutuu miettimään mitä kaikkea jäikään kenties tekemättä.

Lyhykäisyydessään työt hoidetaan työpaikalla ja kotona keskitytään kotiin.

 

3. Tee vapaa-ajalla sinulle tärkeitä asioita.

Mikään ei ole parempaa kuin tehdä asioista, joista oikeasti nauttii ja joista saa lisä energiaa itselle.

Meillä jokaisella on tärkeitä asioita, joita tykkäämme tehdä. Joillekin se voi olla liikunnan harrastaminen, toiselle käsityöt, jollekkin lukeminen, uuden opettelu, kokkaaminen tai leipominen, auton rassaaminen.. lista on loputon!

Tärkeintä on, että me jokainen löydämme sen jonkun asian, joka on meille tärkeää ja jota pääsemme tekemään vapaa-ajalla.

 

4. Ole rehellinen itsellesi.

Omia tunteita ja fiiliksiä on tärkeää kuunnella. Pitkällä tähtäimellä ei ole hyväksi itselle tai läheisille se, että valehtelee itselleen ja painaa vaan menemään.

Ole siis itsellesi rehellinen.

Hyväksy tunteesi ja ajatuksesi. Käsittele niitä ja pohdi mistä ne johtuvat. Tämän jälkeen mieti mitä itse voisit asialle tehdä, että jaksaisit paremmin. Mitä muutoksia pitäisi tapahtua, että oma hyvinvointi paranee.

 

5. Puhu. Puhu. Puhu.

Tiedän. Joka paikassa sanotaan aina, että puhuminen on tärkeää.

Mutta niin se vain on.

Puhuminen auttaa ja sitä kautta monesti omatkin ajatukset selkiytyvät. Monesti toisilta voi saada myös hyviä vinkkejä ja näkökulmia omaan tilanteeseen. Puhuminen myös helpottaa oloa, niin se vain on. Luulen, että meistä jokainen tietää mitenkä kamalaa on jos joutuu pitämään asioita ja omia tunteita sisällä. Se on henkisesti raskasta.

Tarvittaessa puhua ulkopuoliselle, ammattilaiselle asioistasi. Se ei ole heikkoutta vaan viisautta.

 

6. Terveelliset elämäntavat.

Terveelliset elämäntavat tukevat meidän jokaisen arkea. Sopivassa ja riittävässä suhteessa liikuntaa ja lepoa sekä terveellistä ruokailua. Oma fyysinen hyvinvointi auttaa myös meidän henkisessä hyvinvoinnissa ja jaksamisessa.. ja tietenkin toisinpäin.

Monesti kun oma jaksaminen alkaa kärsiä ja mennä alaspäin syystä tai toisesta, ensimmäisenä ruetaan valitettavasti karsimaan liikunnasta tai terveellisestä ruokailusta. Tärkeää olisi kuitenkin ylläpitää terveelliset elämäntavat, tehdä niistä rutiini omaan arkeen. Hyvät ja riittävät yöunet tukee meidän jaksamista suunnattomasti. Ilman tätä emme palaudu kunnolla ja jaksaminen menee entistä huonommaksi. Monesti unihäiriöt voi olla merkki siitä, että kaikki ei ole kunnossa.

 

7. Haaveile ja unelmoi.

Älä unohda haaveilla ja unelmoida. Mitä haluat tehdä tulevaisuudessa? Mistä asioista haaveilet?

Ja kaikkein eniten, mitenkä voit saavutta sinun unelmasi? Mitä sinä voit tehdä asian toteutumisen eteen?

Haaveilusta ja unelmoinnista saa itselleen energiaa. Suosittelen tätä!

Kirjaa itsellesi vaikka kalenteriin 2-5 haavetta ja unelmaa jotka haluaisit saavuttaa. Lähde saavuttamaan niitä, tee niiden eteen töitä ja uskalla tehdä rohkeitakin muutoksia!

Toivotan kaikille rentouttavaa ja rauhallista joulun aikaan.

Pidetään itsestämme ja toisistamme huolta!

Kirjoittaja on Johanna Kainulainen, Kiuruveden Varapäreen toiminnanjohtaja

Varapäreen facebook

@kiuruvedenvarapare

Elämää Varapäreessä -blogi

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: jaksaminen, järjestötyö, vapaaehtoistyö

Kohtaaminen osallisuuden kulmakivenä

Torstai 19.11.2020 klo 11:08 - Lauri Mäkivirta yhteisöpedagogiopiskelija VAUHTI! -hanke

VAUHTI! On TATU ry:n ja Savon vammaisasuntosäätiön yhteiskehittämishanke, joka toteuttaa moninaisia harrasteryhmiä lapsille ja nuorille sekä heidän perheilleen yli diagnoosirajojen. Ryhmätoiminnan sisällöt suunnitellaan yhdessä osallistujien kanssa ja ryhmätoiminnan lisäksi tavoitteena on tarjota lapsille ja nuorille uusia mahdollisuuksia mielekkäiden harrastusten löytämiseen mm. lajikokeilujen kautta. Pyrkimys on madaltaa erityislasten ja -nuorten kynnystä aloittaa ja osallistua erilaisiin harrastuksiin, riippumatta erityisen tuen tarpeesta.

 

Toimin VAUHTI! – hankkeessa työharjoittelijana opiskellessani yhteisöpedagogiksi. Aloittaessani työharjoitteluni toivoin saavani syventävää kokemusta hanketyön tekemisestä ja ennen kaikkea moninaisten kohderyhmien ohjaamisesta. Erityisestä tuesta hyötyvien lasten ja nuorten ohjaaminen on minulle tuttua, mutta ei siinä mittakaavassa, jossa sitä Vauhti! – ryhmissä toteutetaan. Aiemman kokemukseni perusteella erityislasten ja -nuorten ohjaamisesta puhuttaessa huomio kiinnittyy siihen, onko ohjaajilla asiaan kuuluvaa erityisosaamista ja asiantuntijuutta. Asiantuntijuus on toki laadukkaan ja mielekkään toiminnan tarjoamisen perusedellytys, mutta vaikka niiden kautta saataisiin toteutettua itse toiminta, miten on kohtaamisen laita? Koen, että välitön yksilön kohtaaminen on vähintäänkin yhtä tärkeä osa ohjaajuutta kuin itse toiminnan pyöriminen. Erään ryhmän ensimmäisellä kokoontumiskerralla minulle jäsentyi uudenlainen käsitys onnistuneen ohjaajuuden edellytyksistä tavoitteellista toimintaa toteutettaessa.

Asiantuntijuus on toki laadukkaan ja mielekkään toiminnan tarjoamisen perusedellytys, mutta vaikka niiden kautta saataisiin toteutettua itse toiminta, miten on kohtaamisen laita?

VAUHTI! – ryhmien harvinainen vahvuus on, että niissä on huomattavasti enemmän ohjaajia kuin muissa vastaavissa ryhmissä yleensä, ja eräässäkin kahdeksan lapsen ryhmässä on neljä ohjaajaa. Varsinaisen toiminnan toteutumisen kannalta sen suuruinen resurssi ei luonnollisesti ole tarpeen, mutta vain näin on kuitenkin mahdollisuus saavuttaa yksi hankkeen tärkeimmistä tavoitteista: osallistuvien lasten ja nuorten autenttinen ja kunnioittava kohtaaminen yksilönä ja ryhmän aktiivisena jäsenenä.

 

Kun lapsi tai nuori tulee kohdatuksi persoonana, eikä asiantuntijoiden ”hallittavana tai huolehdittavana” osana ryhmää, luodaan tilaa ja mahdollisuuksia lapsen tai nuoren aktiiviselle osallistumiselle, ja sitä kautta kehittyvälle laajemmalle osallisuudelle. Nykyään asiantuntijuuden korostaminen työelämässä on lisääntynyt vuosi vuodelta alasta riippumatta, eikä ohjaajaresurssista usein puhuta muussa tilanteessa kuin siinä, että voivotellaan sen vähyyttä (useimmiten pelkästään ohjaajien työhyvinvoinnin näkökulmasta). Yhdessäkään koulutuksessa tai työpaikassa en ole kohdannut keskustelua, jonka painopiste olisi ohjattavien osallisuutta edistävän kohtaamisen näkökulma. Tämä on ehdottomasti arvokas toimintamalli, jonka aion viedä mukanani myös tuleviin työympäristöihin sovellettavaksi.

 

Lue lisää Vauhti! -hankkeesta: https://www.tatury.fi/vauhti-hanke/

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hyvinvoivat ihmiset, tullaan tutuiksi, harrastustoiminta kaikille

Yhdistysmaailma ja nuoret: byrokratiaa vai omaehtoista, merkityksellistä toimintaa?

Maanantai 22.6.2020 - Emma Lappi, suunnittelija ja Pertti Laajalahti, Invalidiliiton liittohallituksen puheenjohtaja

Maailman ollessa murroksessa on myös yhdistysmaailmassa pysähdyttävä katsomaan tulevaisuuteen. Jokainen yhdistys haluaa mukaan toimintaansa enemmän nuoria, jotta toimintaa pystytään jatkamaan  aktiivisesti myös tulevaisuudessa. Kuka tahansa yhdistystoiminnassa mukana oleva aktiivi voi omasta kokemuksestaan kertoa, että toiminta on merkityksellistä ja antaa sisältöä arkeen, ja juuri näitä asioita hyödyntämällä voidaan saada asioita aikaan. Mutta miksi nuoret haluaisivat mukaan yhdistystoimintaan?

Nuorille on tärkeää saada itse vaikuttaa siihen, mitä tehdään. Yhdistyksissä voidaan tarjota tälle puitteet, eikä suuria resursseja välttämättä tarvita. Esimerkkinä toimii tämän kevään poikkeusoloissa alkanut uusi Parasta nuori -toiminta, jossa on aloitettu ryhmätoiminta täysin etänä ja digitaalisesti, eikä kuluja toiminnasta ole juuri syntynyt. Nuorten toiveista on toteutettu mm. valokuvausta ja unelmakarttojen kokoamista. Toiminnan sisällöstä erityisen tärkeää luo se, että siihen saa itse vaikuttaa.

Nuorilta yhdistystoiminnasta kysyttäessä ensimmäisenä voi tulla esille byrokratia tai se, että joutuu puoliväkisin hallitukseen, koska mukaan halutaan nuoria. Oleellista on kuitenkin kuulla nuoren mielipidettä ja sitä, kuinka hän haluaa toimintaan osallistua. Tässäkin korostuu se, että nuori saa itse päättää: sitoutuminen toimintaan on paljon todennäköisempää, kun siihen saa rauhassa tutustua ja esimerkiksi hallituksen jäseneksi ryhtyminen on aidosti nuoren oma valinta.

Digitaalisuus osana ihmisten arkea on kuluneena keväänä korostunut äärimmilleen. Nuorista puhuttaessa digitaalisuutta ei voi jättää mainitsematta: erilaisten digitaalisten välineiden rooli nuorten elämässä ja nuorten kanssa toimiessa on suuri. Digitaalisuus ei ole kuitenkaan iso ja pelottava asia: se voi olla whatsapp-ryhmässä valokuvien jakamista, tapaamisia teamsin kautta, tai vaikka valokuvien muokkaamista puhelimella.

Vertaistuen rooli on eri elämäntilanteissa suuri, ja nuoruuden myllerryksessä vertaistuen merkitys korostuu entisestään. Näinpä yhdistystoiminnan kautta voidaan tarjota mahdollisuutta olla ja tehdä yhdessä saman aihepiirin äärellä ja löytää myös uusia ystäviä. Myös merkityksellisyys on tässä maailmantilanteessa korostunut. Asioita ei monesti tehdä vain talkoohengen vuoksi, vaan varsinkin nuoret haluavat toimia heille merkityksellisten asioiden parissa. Yhdistystoiminnan kautta nuoret pääsevät edistämään niitä asioita, joita he kokevat tärkeäksi, esimerkiksi yhdenvertaisuuden saralla.

Yhdistysmaailman tärkeimmät ja parhaat piirteet voivat olla tärkeitä myös nuorille. Kun yhdistys haluaa tarjota nuorille hyvää, merkityksellistä ja omannäköistä tekemistä heidän arkeensa, ollaan oikeilla jäljillä.

 

Pertti Laajalahti, Invalidiliiton liittohallituksen puheenjohtaja

Emma Lappi, Parasta nuori -toiminnan suunnittelija, Invalidiliitto

Parasta nuori -toiminta on 18-29-vuotiaille Pohjois-Savolaisille fyysisesti vammaisille/toimintaesteisille nuorille suunnattua vapaa-ajan toimintaa. Toiminnassa haetaan myös suuntaa nuorten toiminnalle Invalidiliiton jäsenyhdistyksissä. Lisää tietoa toiminnasta: https://www.invalidiliitto.fi/toimintahankkeet-ja-projektit/parasta-nuori Jos tiedät nuoren, joka haluaisi mukavaa yhdessä tekemistä vapaa-aikaan, ota yhteyttä: 0447650691 tai emma.lappi@invalidiliitto.fi

kuva_vakkaan2.png

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: yhdistykset, nuoret, parasta nuori-toiminta

Muistiystävällisiä tekoja

Torstai 28.5.2020 - Tarja Kesälahti, Vertaistoiminnanohjaaja Pohjois-Savon Muistiluotsissa

 ”Kerro minulle yksi muistiystävällinen tekosi”, on osoittautunut yllättävän vaikeaksi pyynnöksi täyttää. Kun tämän pyynnön esittää, vastaaja usein lähtee miettimään asiaa kovin kaukaa. Ja totta onkin, että pyyntö pitää sisällään monia kysymyksiä. Muistiystävällinen teko, ketä kohtaan? Mitä minä voisin tehdä tukeakseni toisen muistia tai tukeakseni muistisairasta ihmistä? Missä minä tekisin sellaisen muistiystävällisen teon?

Kuitenkin muistiystävällinen teko on lukemattomia vaihtoehtoja. Silloin alkaa pohtia, mikä on tärkein näistä mieleen tulleista vaihtoehdoista. Olemme vaatimatonta kansaa ja vaatimattomuus näkyy tässäkin pohdinnassa. Jos me teemme jotain hyvää toisille tai itselle, niin harvoin niitä itse nostamme mitenkään esille. Tämäkin on yksi syy, miksi muistiystävällisen teon määritteleminen itsessään on vaikeaa.

Mikä sitten voisi olla muistiystävällinen teko?

Itsensä ajatteleminen on vahvasti vastoin identiteettiämme. Itsensä ajatteleminen liitetään aivan liian usein itsekkyyteen tai itserakkauteen. Taas näitä ihmisyyden ihmeellisyyksiä, joita historiasta kumpuaa. Ei silti tarvitse olla itsekäs tai itserakas, jos ajattelee tekevänsä itsellensä muistiystävällisen teon. Muistiystävällinen teko itselle voi olla vaikka itsevalmistettu tuoresalaatti päivälliselle. Tämä pieni teko on merkittävä monestakin näkökulmasta; terveellinen ravinto on hyväksi aivoillemme, vatsakin kiittää, värikäs salaatti tuo iloa ja aurinkoa ruokapöytään ja saahan siitä vielä hyvän onnistumisen kokemuksenkin tekemällä itse. Ja itsekkyys karisee viimeistään siinä, jos voi jakaa päivällisen jonkun muun kanssa. Yhdessä voi nauttia värikylläisyydestä ja muistiystävällisyyttä on yhdessä oleminen.

Yhdessä tekeminen on myös monessa suhteessa muistiystävällistä. Yhdessä voimme keskustella, väitellä, olla samaa mieltä, itkeä tai nauraa. Yhdessä voimme tehdä monia asioita ja samalla haastaa itsemme ja toisemme. Yksinkin voimme tehdä paljon asioita ja haastaa itseämme. Yhdessä pääsemme kuitenkin jakamaan kokemuksiamme ja vaihtamaan mielipiteitämme. Kaikenlainen toiminta niin yksin, kuin yhdessä on hyväksi aivoillemme.

Nukkuminen on aivoillemme yksi tärkeimmistä asioista, sillä unessa aivomme tekevät korjausliikkeitä, pureskelevat päivän tapahtumia ja tallentavat tarvittavia asioita muistiin. Nukkumiseenkin liittyy paljon asioita, joita historiasta kannamme mukana. ”Ei luoja laiskaa elätä”, pitkään nukkuminen on liitetty laiskuuteen. Toisaalta ihminen, joka herää varhain aamulla koetaan jotenkin tehokkaammaksi. Suoritusyhteiskunnassa nukkumisestakin on tullut suoritus. Yksi muistiystävällinen teko onkin ymmärtää jokaisen yksilölliset unen tarpeet. On tasan niin monta erilaista nukkujaa, kuin on ihmistäkin. Jokaisella meillä on oma sisäinen kellomme. On tärkeä hyväksyä oma unirytmi ja nauttia siitä unen määrästä, joka itselle on riittävä. Toinen tykkää nukkua ruokaperäset, päikkärit, ettoset, päiväunet. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Jos päiväunet kuuluvat omaan päivärytmiin, niin ne kannattaa ottaa hyvällä omallatunnolla muistiystävällisenä tekona.

Tässä vain muutama esimerkki muistiystävällisistä teoista.

Muistiystävällisyys on tekoja, jotka ovat hyödyksi meidän aivoillemme. Muistiystävällisyys on ystävällisyyttä, ajatus ihmiseltä ihmiselle. Jokainen meistä on arvokas ja ansaitsee tulla kohdelluksi arvokkaana ihmisenä. Lopuksi Tommy Tabermannin runo, joka voisi olla ohjenuora muistiystävälliseen tekoon.

 

Pieni laulu ihmisestä

Ihminen tarvitsee ihmistä

ollakseen ihminen ihmiselle,

ollakseen itse ihminen.

Lämpimin peitto on toisen iho,

toisen ilo on parasta ruokaa.

Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,

olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.

Ihminen tarvitsee ihmistä.

Ihminen ilman ihmistä

on vähemmän ihminen ihmisille,

vähemmän kuin ihminen voi olla.

Ihminen tarvitsee ihmistä.”

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: muisti, teot, nukkuminen, ravinto

Paha vastaan hyvä ? hyvä voittaa ja hyvä olo näkyy kauas

Keskiviikko 8.4.2020 - Marjo Lond

"Tuuli kulkee puissa myrskyn lailla
veden pinnalla vielä jääkerros
Aurinko yrittää säteitään levittää
muuten niin mustan taivaan uumenista

kadut ovat autioituneet
yksinäiset ihmiset laittavat askelta toisen eteen
on niin kiire
mutta oikeasti ei yhtään

kello kulkee eteenpäin sekunnin kerrallaan
joku sitä herkeämättä tuijottaa
kun ei mitään muutakaan tekemistä ole
kun ei pääse lähimmäistään halaamaan

minä ajattelen sinua
juuri sinua ajattelen
toivon ettet yksin jäisi
ettet pimeän taivaan anna vetää sinua mukaansa

minä ajattelen sinua
juuri sinua ajattelen
toivon ettet yksin jäisi
antaisit auringon säteiden leikkiä kanssasi

Mutta vielä tuuli laantuu ja pimeys hellittää
sen jälkeen
kaikkialla niin kaunista
pahasta vain muisto jäljelle jää
sen jälkeen
on meidän aikamme elää kovempaa
ja päästä lähimmäistä halaamaan"


-ML2020-

Tänä vuonna kevät on erilainen aiempiin keväisiin verrattuna. Kevät kyllä tulee, jäät lähtevät ja luonto herää eloon. Mutta meistä ihmisistä kaikki eivät ehkä huomaakaan kevään tuloa samaan tapaa kuin aiemmin.

On ihmisiä, joille tämä on hyvin raskasta aikaa. Ja raskaammaksi varmasti tekee se, ettei kukaan meistä tiedä, milloin tämä paha ja epävarmuus päättyy tai mitä se loppujen lopuksi saa aikaan. Uutiset ovat täynnä jo toteutuneita uhkakuvia, mutta monen huulilla on varmasti kysymys, kuinka pahasti tämä oikeasti voikaan päättyä?

Itse kuulun riskiryhmään ja totta kai tämä kaikki mietityttää. Olen löytänyt tästä ajasta kuitenkin hyviäkin asioita. Vaikka ihmiset on viranomaisten antamien ohjeistuksien mukaan eristetty aika pitkälti toisistaan, on se mielestäni myös lähentänyt. Ihmiset eivät vain laita toisilleen viestejä eri sovelluksia apuna käyttäen vaan ihmiset myös soittavat ja kysyvät todella tärkeän kysymyksen, ”Mitä sinulle kuuluu?”. Itseäni ilahdutti menneellä viikolla kuulla kuinka toinen ihminen ilahtui siitä, kun minä otin yhteyttä, soitin ja kysyin, mitä kuuluu. Ja toki sain saman kysymyksen takaisin. Enkä tällä kertaa vastannutkaan heti ensimmäistä mieleen tullutta asiaa, joka normaalisti olisi ollut Ihan hyvää. Pysähdyin hetkeksi ihan oikeasti miettimään.

Tuon puhelun jälkeen mielessäni on risteillyt monenlaisia, käsin kosketeltavia tunteita. En minä pelkää, mutta kuitenkin. Olen mielessäni käynyt monta eri kohtausten sarjaa siitä mitä tapahtuu, jos minä sairastun. Olen henkisesti valmistautunut siihen, että saatan olla hyvinkin huonossa voinnissa ja jopa sairaalahoidossa nykytilanteeni huomioon ottaen. En kuitenkaan ole jäänyt rypemään noihin ajatuksiin vaan suoristanut selkäni, alkanut ulkoilla itsekseni enemmän ja viettänyt päivässä aikaa jalkojeni päällä enemmän kuin pitkiin aikoihin.

Olen ostanut keltaisia kukkia, siivonnut ja järjestellyt kotiani saaden siitä hyvin suuren ilontunteen, koska kerrankin on aikaa. Ilontunteita on pinnassa myös siksi, että huomaan jaksavani aivan eri tavalla. Totesinkin ääneen eräs päivä hoitokontaktilleni, että minusta tuntuu, etten ole enää masentunut. Sain vastaukseksi hymyn.

Tämä kevät tuo tullessaan mukanaan koko ajan uusia ihania ja ihmeellisiä asioita. Ei kahta ilman kolmatta sanotaan yleensä, jos jotain huonoa tapahtuu tai jotain menee rikki. Mutta tänä keväänä minä voin sanoa, että ei kahta hyvää ilman, että tulisi myös kolmas hyvä asia. Olen myös yrittänyt laittaa hyvän kiertämään, jotta muillakin olisi hyvä olla. Ja minusta myös tuntuu, että hyvä olo näkyy kauas.

Lopuksi haluan sanoa, että muista lähimmäistäsi, ystävää, tuttua, muualla asuvaa perheenjäsentä tai vaikka työkaveria, kysymällä mitä kuulu –etänä. Niinkin se lämmittää mieltä. Minun mieltäni ainakin.

Kirjoittaja on Iisalmen Mielenterveystuki ry:n ja Omat avaimet- toiminnan kokemusasiantuntija. Hän harrastaa kirjoittamista ja etenkin runot ovat lähellä sydäntä. 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: toivo, kevät, huolehtiminen, tuki, yksinäisyys, onnellisuus, korona, mitä sinulle kuuluu?

Erikoinen tilanne- maailmalla, Suomessa, Ylä-Savossa, yhdistyksissä

Lauantai 21.3.2020 - Harriet Myllynen, järjestösuunnittelija

Erikoinen tilanne- maailmalla, Suomessa, Ylä-Savossa, yhdistyksissä

 

Viime aikoina olemme seuranneet uutisista COVID 19 – viruksen etenemistä maailmalla. Luulen, että meillä Suomessa on useimmilla ollut sellainen turvallisuuden tunne, ettemme ole osanneet olla huolissaan aiemmin. Tilanne on meille todella uusi, koska maassamme on hyvä ja tarkka hygieniakäyttäytyminen ja osaaminen kaikkiaan.

Yhtäkkiä olemme tilanteessa, jossa meidän arkemme on muuttunut valtavasti. Useat meistä tuntevat myös pelkoa, kenties itse sairauden osalta riskiryhmään kuuluvan läheisen puolesta, tai oman toimeentulon sekä henkisen hyvinvoinnin ja oman jaksamisen puolesta.

Tilanne voi aiheuttaa pelon lisäksi monia muitakin tunteita, vihaa, surua ja huolta. Ajatuksia on monenlaisia, miksi ihmiset liikkuvat kaupoissa ja kahviloissa, miten yksinäiset pärjäävät ja selviääkö sairastunut läheiseni.

Olen kuitenkin myös huomannut, että me täällä Suomessa haluamme pitää toisistamme huolta. Sosiaaliseen mediaan on perustettu ryhmiä, joissa ihmiset tarjoavat apua tuntemattomille apua tarvitseville monin eri keinoin, kauppa- ja asiointiapua sekä taloudellista tukea. Koska monet vähävaraiset lapsiperheet ovat vaikeuksissa jo pelkästään puuttuvan kouluruokailun vuoksi, myös tähän ovat reagoineet järjestöt ja yhdistykset. Hyvä me!

Me työntekijät Ylä-Savon Vakassa haluamme vakaasti viedä hankkeen tavoitteita haastavasta tilanteesta huolimatta eteenpäin. Haluamme omalta osaltamme tarjota tukeamme olemalla tavoitettavissa matalalla kynnyksellä kuten tähänkin saakka. Meihin voit olla yhteydessä puhelinsoiton, viestien, sähköpostin tai videopuheluiden välityksellä. Olemme myös luoneet suljetun FB-ryhmän, jonka tarkoituksena on tukea hyvin alkanutta yhdistysten yhteistyötä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, sekä mahdollisuutta jakaa tarpeellista tietoa. Lähiaikoina meidät voit tavata myös FB- LIVE – lähetyksessä.

Tämän kirjoituksen saattelemana olen ollut puhelinyhteydessä eri yhdistysten aktiivijäseniin, ja siitä löydänkin itseäni ilahduttavan elementin, on mukava kuulla mitä jo tutuiksi tulleille ihmisille kuuluu tänään. Heiltä olen kysynyt, mitä ajatuksia nyt vallitseva tilanne herättää.

Useat olivat kovin tyytyväisiä hallituksen nopeaan reagointiin ja toimintaan, ja kertoivat heidän perheensä pärjäävän hyvin tällä hetkellä. Jäsenmaksuista on ollut puhetta jäsenien keskuudessa, nyt kun yhdistys ei voi tarjota samalla tavalla toimintaa kuin normaalissa tilanteessa. Toisaalta kuluneen vuoden toimintakertomusta tehdessä on huomattu, että paljon on yhdessä tehty ja kuluvan vuoden tekemisiä suunnitellaan toiveikkaasti syksylle.

Yksi keskeinen, ei iso, mutta merkittävä asia yhdistystoiminnassa on suljetut kokoustilat ja se, ettei päästä tapaamaan joukolla. Moni yhdistystoimija on myös ikääntynyt, ja sen vuoksi suositellaan kotiin jäämistä. Yhdistyksissä sekä järjestöissä on myös mahdollisuus siirtää tässä tilanteessa kevätkokous jopa ensi syksyyn saakka.

Kauppojen joustava toiminta riskiryhmien huomioimisessa on myös huomattu ja siitä ollaan kiitollisia, Ainakin Iisalmessa on pari kauppiasta, jotka pitävät kauppaa auki aamulla vain riskiryhmiin kuuluville asiakkailleen.

Näihin ajatuksiin lopettelemme muuttunutta arkiviikkoamme, muistetaan ulkoilla, nauttia auringonpaisteesta ja pitää toisistamme hyvää huolta!

Harriet Myllynen

Järjestösuunnittelija, Ylä-Savon Vakka

blogi_1.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ylä-Savo, vammais-, potilas- ja kansanterveysyhdistykset, ylä-savon vakka, koronavirus, yhteisöllisyys