Ylä-Savon Vakan ja yhdistysten yhteinen blogi

Kohtaaminen osallisuuden kulmakivenä

Torstai 19.11.2020 klo 11:08 - Lauri Mäkivirta yhteisöpedagogiopiskelija VAUHTI! -hanke

VAUHTI! On TATU ry:n ja Savon vammaisasuntosäätiön yhteiskehittämishanke, joka toteuttaa moninaisia harrasteryhmiä lapsille ja nuorille sekä heidän perheilleen yli diagnoosirajojen. Ryhmätoiminnan sisällöt suunnitellaan yhdessä osallistujien kanssa ja ryhmätoiminnan lisäksi tavoitteena on tarjota lapsille ja nuorille uusia mahdollisuuksia mielekkäiden harrastusten löytämiseen mm. lajikokeilujen kautta. Pyrkimys on madaltaa erityislasten ja -nuorten kynnystä aloittaa ja osallistua erilaisiin harrastuksiin, riippumatta erityisen tuen tarpeesta.

 

Toimin VAUHTI! – hankkeessa työharjoittelijana opiskellessani yhteisöpedagogiksi. Aloittaessani työharjoitteluni toivoin saavani syventävää kokemusta hanketyön tekemisestä ja ennen kaikkea moninaisten kohderyhmien ohjaamisesta. Erityisestä tuesta hyötyvien lasten ja nuorten ohjaaminen on minulle tuttua, mutta ei siinä mittakaavassa, jossa sitä Vauhti! – ryhmissä toteutetaan. Aiemman kokemukseni perusteella erityislasten ja -nuorten ohjaamisesta puhuttaessa huomio kiinnittyy siihen, onko ohjaajilla asiaan kuuluvaa erityisosaamista ja asiantuntijuutta. Asiantuntijuus on toki laadukkaan ja mielekkään toiminnan tarjoamisen perusedellytys, mutta vaikka niiden kautta saataisiin toteutettua itse toiminta, miten on kohtaamisen laita? Koen, että välitön yksilön kohtaaminen on vähintäänkin yhtä tärkeä osa ohjaajuutta kuin itse toiminnan pyöriminen. Erään ryhmän ensimmäisellä kokoontumiskerralla minulle jäsentyi uudenlainen käsitys onnistuneen ohjaajuuden edellytyksistä tavoitteellista toimintaa toteutettaessa.

Asiantuntijuus on toki laadukkaan ja mielekkään toiminnan tarjoamisen perusedellytys, mutta vaikka niiden kautta saataisiin toteutettua itse toiminta, miten on kohtaamisen laita?

VAUHTI! – ryhmien harvinainen vahvuus on, että niissä on huomattavasti enemmän ohjaajia kuin muissa vastaavissa ryhmissä yleensä, ja eräässäkin kahdeksan lapsen ryhmässä on neljä ohjaajaa. Varsinaisen toiminnan toteutumisen kannalta sen suuruinen resurssi ei luonnollisesti ole tarpeen, mutta vain näin on kuitenkin mahdollisuus saavuttaa yksi hankkeen tärkeimmistä tavoitteista: osallistuvien lasten ja nuorten autenttinen ja kunnioittava kohtaaminen yksilönä ja ryhmän aktiivisena jäsenenä.

 

Kun lapsi tai nuori tulee kohdatuksi persoonana, eikä asiantuntijoiden ”hallittavana tai huolehdittavana” osana ryhmää, luodaan tilaa ja mahdollisuuksia lapsen tai nuoren aktiiviselle osallistumiselle, ja sitä kautta kehittyvälle laajemmalle osallisuudelle. Nykyään asiantuntijuuden korostaminen työelämässä on lisääntynyt vuosi vuodelta alasta riippumatta, eikä ohjaajaresurssista usein puhuta muussa tilanteessa kuin siinä, että voivotellaan sen vähyyttä (useimmiten pelkästään ohjaajien työhyvinvoinnin näkökulmasta). Yhdessäkään koulutuksessa tai työpaikassa en ole kohdannut keskustelua, jonka painopiste olisi ohjattavien osallisuutta edistävän kohtaamisen näkökulma. Tämä on ehdottomasti arvokas toimintamalli, jonka aion viedä mukanani myös tuleviin työympäristöihin sovellettavaksi.

 

Lue lisää Vauhti! -hankkeesta: https://www.tatury.fi/vauhti-hanke/

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hyvinvoivat ihmiset, tullaan tutuiksi, harrastustoiminta kaikille

Yhdistysmaailma ja nuoret: byrokratiaa vai omaehtoista, merkityksellistä toimintaa?

Maanantai 22.6.2020 - Emma Lappi, suunnittelija ja Pertti Laajalahti, Invalidiliiton liittohallituksen puheenjohtaja

Maailman ollessa murroksessa on myös yhdistysmaailmassa pysähdyttävä katsomaan tulevaisuuteen. Jokainen yhdistys haluaa mukaan toimintaansa enemmän nuoria, jotta toimintaa pystytään jatkamaan  aktiivisesti myös tulevaisuudessa. Kuka tahansa yhdistystoiminnassa mukana oleva aktiivi voi omasta kokemuksestaan kertoa, että toiminta on merkityksellistä ja antaa sisältöä arkeen, ja juuri näitä asioita hyödyntämällä voidaan saada asioita aikaan. Mutta miksi nuoret haluaisivat mukaan yhdistystoimintaan?

Nuorille on tärkeää saada itse vaikuttaa siihen, mitä tehdään. Yhdistyksissä voidaan tarjota tälle puitteet, eikä suuria resursseja välttämättä tarvita. Esimerkkinä toimii tämän kevään poikkeusoloissa alkanut uusi Parasta nuori -toiminta, jossa on aloitettu ryhmätoiminta täysin etänä ja digitaalisesti, eikä kuluja toiminnasta ole juuri syntynyt. Nuorten toiveista on toteutettu mm. valokuvausta ja unelmakarttojen kokoamista. Toiminnan sisällöstä erityisen tärkeää luo se, että siihen saa itse vaikuttaa.

Nuorilta yhdistystoiminnasta kysyttäessä ensimmäisenä voi tulla esille byrokratia tai se, että joutuu puoliväkisin hallitukseen, koska mukaan halutaan nuoria. Oleellista on kuitenkin kuulla nuoren mielipidettä ja sitä, kuinka hän haluaa toimintaan osallistua. Tässäkin korostuu se, että nuori saa itse päättää: sitoutuminen toimintaan on paljon todennäköisempää, kun siihen saa rauhassa tutustua ja esimerkiksi hallituksen jäseneksi ryhtyminen on aidosti nuoren oma valinta.

Digitaalisuus osana ihmisten arkea on kuluneena keväänä korostunut äärimmilleen. Nuorista puhuttaessa digitaalisuutta ei voi jättää mainitsematta: erilaisten digitaalisten välineiden rooli nuorten elämässä ja nuorten kanssa toimiessa on suuri. Digitaalisuus ei ole kuitenkaan iso ja pelottava asia: se voi olla whatsapp-ryhmässä valokuvien jakamista, tapaamisia teamsin kautta, tai vaikka valokuvien muokkaamista puhelimella.

Vertaistuen rooli on eri elämäntilanteissa suuri, ja nuoruuden myllerryksessä vertaistuen merkitys korostuu entisestään. Näinpä yhdistystoiminnan kautta voidaan tarjota mahdollisuutta olla ja tehdä yhdessä saman aihepiirin äärellä ja löytää myös uusia ystäviä. Myös merkityksellisyys on tässä maailmantilanteessa korostunut. Asioita ei monesti tehdä vain talkoohengen vuoksi, vaan varsinkin nuoret haluavat toimia heille merkityksellisten asioiden parissa. Yhdistystoiminnan kautta nuoret pääsevät edistämään niitä asioita, joita he kokevat tärkeäksi, esimerkiksi yhdenvertaisuuden saralla.

Yhdistysmaailman tärkeimmät ja parhaat piirteet voivat olla tärkeitä myös nuorille. Kun yhdistys haluaa tarjota nuorille hyvää, merkityksellistä ja omannäköistä tekemistä heidän arkeensa, ollaan oikeilla jäljillä.

 

Pertti Laajalahti, Invalidiliiton liittohallituksen puheenjohtaja

Emma Lappi, Parasta nuori -toiminnan suunnittelija, Invalidiliitto

Parasta nuori -toiminta on 18-29-vuotiaille Pohjois-Savolaisille fyysisesti vammaisille/toimintaesteisille nuorille suunnattua vapaa-ajan toimintaa. Toiminnassa haetaan myös suuntaa nuorten toiminnalle Invalidiliiton jäsenyhdistyksissä. Lisää tietoa toiminnasta: https://www.invalidiliitto.fi/toimintahankkeet-ja-projektit/parasta-nuori Jos tiedät nuoren, joka haluaisi mukavaa yhdessä tekemistä vapaa-aikaan, ota yhteyttä: 0447650691 tai emma.lappi@invalidiliitto.fi

kuva_vakkaan2.png

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: yhdistykset, nuoret, parasta nuori-toiminta

Muistiystävällisiä tekoja

Torstai 28.5.2020 - Tarja Kesälahti, Vertaistoiminnanohjaaja Pohjois-Savon Muistiluotsissa

 ”Kerro minulle yksi muistiystävällinen tekosi”, on osoittautunut yllättävän vaikeaksi pyynnöksi täyttää. Kun tämän pyynnön esittää, vastaaja usein lähtee miettimään asiaa kovin kaukaa. Ja totta onkin, että pyyntö pitää sisällään monia kysymyksiä. Muistiystävällinen teko, ketä kohtaan? Mitä minä voisin tehdä tukeakseni toisen muistia tai tukeakseni muistisairasta ihmistä? Missä minä tekisin sellaisen muistiystävällisen teon?

Kuitenkin muistiystävällinen teko on lukemattomia vaihtoehtoja. Silloin alkaa pohtia, mikä on tärkein näistä mieleen tulleista vaihtoehdoista. Olemme vaatimatonta kansaa ja vaatimattomuus näkyy tässäkin pohdinnassa. Jos me teemme jotain hyvää toisille tai itselle, niin harvoin niitä itse nostamme mitenkään esille. Tämäkin on yksi syy, miksi muistiystävällisen teon määritteleminen itsessään on vaikeaa.

Mikä sitten voisi olla muistiystävällinen teko?

Itsensä ajatteleminen on vahvasti vastoin identiteettiämme. Itsensä ajatteleminen liitetään aivan liian usein itsekkyyteen tai itserakkauteen. Taas näitä ihmisyyden ihmeellisyyksiä, joita historiasta kumpuaa. Ei silti tarvitse olla itsekäs tai itserakas, jos ajattelee tekevänsä itsellensä muistiystävällisen teon. Muistiystävällinen teko itselle voi olla vaikka itsevalmistettu tuoresalaatti päivälliselle. Tämä pieni teko on merkittävä monestakin näkökulmasta; terveellinen ravinto on hyväksi aivoillemme, vatsakin kiittää, värikäs salaatti tuo iloa ja aurinkoa ruokapöytään ja saahan siitä vielä hyvän onnistumisen kokemuksenkin tekemällä itse. Ja itsekkyys karisee viimeistään siinä, jos voi jakaa päivällisen jonkun muun kanssa. Yhdessä voi nauttia värikylläisyydestä ja muistiystävällisyyttä on yhdessä oleminen.

Yhdessä tekeminen on myös monessa suhteessa muistiystävällistä. Yhdessä voimme keskustella, väitellä, olla samaa mieltä, itkeä tai nauraa. Yhdessä voimme tehdä monia asioita ja samalla haastaa itsemme ja toisemme. Yksinkin voimme tehdä paljon asioita ja haastaa itseämme. Yhdessä pääsemme kuitenkin jakamaan kokemuksiamme ja vaihtamaan mielipiteitämme. Kaikenlainen toiminta niin yksin, kuin yhdessä on hyväksi aivoillemme.

Nukkuminen on aivoillemme yksi tärkeimmistä asioista, sillä unessa aivomme tekevät korjausliikkeitä, pureskelevat päivän tapahtumia ja tallentavat tarvittavia asioita muistiin. Nukkumiseenkin liittyy paljon asioita, joita historiasta kannamme mukana. ”Ei luoja laiskaa elätä”, pitkään nukkuminen on liitetty laiskuuteen. Toisaalta ihminen, joka herää varhain aamulla koetaan jotenkin tehokkaammaksi. Suoritusyhteiskunnassa nukkumisestakin on tullut suoritus. Yksi muistiystävällinen teko onkin ymmärtää jokaisen yksilölliset unen tarpeet. On tasan niin monta erilaista nukkujaa, kuin on ihmistäkin. Jokaisella meillä on oma sisäinen kellomme. On tärkeä hyväksyä oma unirytmi ja nauttia siitä unen määrästä, joka itselle on riittävä. Toinen tykkää nukkua ruokaperäset, päikkärit, ettoset, päiväunet. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Jos päiväunet kuuluvat omaan päivärytmiin, niin ne kannattaa ottaa hyvällä omallatunnolla muistiystävällisenä tekona.

Tässä vain muutama esimerkki muistiystävällisistä teoista.

Muistiystävällisyys on tekoja, jotka ovat hyödyksi meidän aivoillemme. Muistiystävällisyys on ystävällisyyttä, ajatus ihmiseltä ihmiselle. Jokainen meistä on arvokas ja ansaitsee tulla kohdelluksi arvokkaana ihmisenä. Lopuksi Tommy Tabermannin runo, joka voisi olla ohjenuora muistiystävälliseen tekoon.

 

Pieni laulu ihmisestä

Ihminen tarvitsee ihmistä

ollakseen ihminen ihmiselle,

ollakseen itse ihminen.

Lämpimin peitto on toisen iho,

toisen ilo on parasta ruokaa.

Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,

olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.

Ihminen tarvitsee ihmistä.

Ihminen ilman ihmistä

on vähemmän ihminen ihmisille,

vähemmän kuin ihminen voi olla.

Ihminen tarvitsee ihmistä.”

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: muisti, teot, nukkuminen, ravinto

Paha vastaan hyvä ? hyvä voittaa ja hyvä olo näkyy kauas

Keskiviikko 8.4.2020 - Marjo Lond

"Tuuli kulkee puissa myrskyn lailla
veden pinnalla vielä jääkerros
Aurinko yrittää säteitään levittää
muuten niin mustan taivaan uumenista

kadut ovat autioituneet
yksinäiset ihmiset laittavat askelta toisen eteen
on niin kiire
mutta oikeasti ei yhtään

kello kulkee eteenpäin sekunnin kerrallaan
joku sitä herkeämättä tuijottaa
kun ei mitään muutakaan tekemistä ole
kun ei pääse lähimmäistään halaamaan

minä ajattelen sinua
juuri sinua ajattelen
toivon ettet yksin jäisi
ettet pimeän taivaan anna vetää sinua mukaansa

minä ajattelen sinua
juuri sinua ajattelen
toivon ettet yksin jäisi
antaisit auringon säteiden leikkiä kanssasi

Mutta vielä tuuli laantuu ja pimeys hellittää
sen jälkeen
kaikkialla niin kaunista
pahasta vain muisto jäljelle jää
sen jälkeen
on meidän aikamme elää kovempaa
ja päästä lähimmäistä halaamaan"


-ML2020-

Tänä vuonna kevät on erilainen aiempiin keväisiin verrattuna. Kevät kyllä tulee, jäät lähtevät ja luonto herää eloon. Mutta meistä ihmisistä kaikki eivät ehkä huomaakaan kevään tuloa samaan tapaa kuin aiemmin.

On ihmisiä, joille tämä on hyvin raskasta aikaa. Ja raskaammaksi varmasti tekee se, ettei kukaan meistä tiedä, milloin tämä paha ja epävarmuus päättyy tai mitä se loppujen lopuksi saa aikaan. Uutiset ovat täynnä jo toteutuneita uhkakuvia, mutta monen huulilla on varmasti kysymys, kuinka pahasti tämä oikeasti voikaan päättyä?

Itse kuulun riskiryhmään ja totta kai tämä kaikki mietityttää. Olen löytänyt tästä ajasta kuitenkin hyviäkin asioita. Vaikka ihmiset on viranomaisten antamien ohjeistuksien mukaan eristetty aika pitkälti toisistaan, on se mielestäni myös lähentänyt. Ihmiset eivät vain laita toisilleen viestejä eri sovelluksia apuna käyttäen vaan ihmiset myös soittavat ja kysyvät todella tärkeän kysymyksen, ”Mitä sinulle kuuluu?”. Itseäni ilahdutti menneellä viikolla kuulla kuinka toinen ihminen ilahtui siitä, kun minä otin yhteyttä, soitin ja kysyin, mitä kuuluu. Ja toki sain saman kysymyksen takaisin. Enkä tällä kertaa vastannutkaan heti ensimmäistä mieleen tullutta asiaa, joka normaalisti olisi ollut Ihan hyvää. Pysähdyin hetkeksi ihan oikeasti miettimään.

Tuon puhelun jälkeen mielessäni on risteillyt monenlaisia, käsin kosketeltavia tunteita. En minä pelkää, mutta kuitenkin. Olen mielessäni käynyt monta eri kohtausten sarjaa siitä mitä tapahtuu, jos minä sairastun. Olen henkisesti valmistautunut siihen, että saatan olla hyvinkin huonossa voinnissa ja jopa sairaalahoidossa nykytilanteeni huomioon ottaen. En kuitenkaan ole jäänyt rypemään noihin ajatuksiin vaan suoristanut selkäni, alkanut ulkoilla itsekseni enemmän ja viettänyt päivässä aikaa jalkojeni päällä enemmän kuin pitkiin aikoihin.

Olen ostanut keltaisia kukkia, siivonnut ja järjestellyt kotiani saaden siitä hyvin suuren ilontunteen, koska kerrankin on aikaa. Ilontunteita on pinnassa myös siksi, että huomaan jaksavani aivan eri tavalla. Totesinkin ääneen eräs päivä hoitokontaktilleni, että minusta tuntuu, etten ole enää masentunut. Sain vastaukseksi hymyn.

Tämä kevät tuo tullessaan mukanaan koko ajan uusia ihania ja ihmeellisiä asioita. Ei kahta ilman kolmatta sanotaan yleensä, jos jotain huonoa tapahtuu tai jotain menee rikki. Mutta tänä keväänä minä voin sanoa, että ei kahta hyvää ilman, että tulisi myös kolmas hyvä asia. Olen myös yrittänyt laittaa hyvän kiertämään, jotta muillakin olisi hyvä olla. Ja minusta myös tuntuu, että hyvä olo näkyy kauas.

Lopuksi haluan sanoa, että muista lähimmäistäsi, ystävää, tuttua, muualla asuvaa perheenjäsentä tai vaikka työkaveria, kysymällä mitä kuulu –etänä. Niinkin se lämmittää mieltä. Minun mieltäni ainakin.

Kirjoittaja on Iisalmen Mielenterveystuki ry:n ja Omat avaimet- toiminnan kokemusasiantuntija. Hän harrastaa kirjoittamista ja etenkin runot ovat lähellä sydäntä. 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: toivo, kevät, huolehtiminen, tuki, yksinäisyys, onnellisuus, korona, mitä sinulle kuuluu?

Erikoinen tilanne- maailmalla, Suomessa, Ylä-Savossa, yhdistyksissä

Lauantai 21.3.2020 - Harriet Myllynen, järjestösuunnittelija

Erikoinen tilanne- maailmalla, Suomessa, Ylä-Savossa, yhdistyksissä

 

Viime aikoina olemme seuranneet uutisista COVID 19 – viruksen etenemistä maailmalla. Luulen, että meillä Suomessa on useimmilla ollut sellainen turvallisuuden tunne, ettemme ole osanneet olla huolissaan aiemmin. Tilanne on meille todella uusi, koska maassamme on hyvä ja tarkka hygieniakäyttäytyminen ja osaaminen kaikkiaan.

Yhtäkkiä olemme tilanteessa, jossa meidän arkemme on muuttunut valtavasti. Useat meistä tuntevat myös pelkoa, kenties itse sairauden osalta riskiryhmään kuuluvan läheisen puolesta, tai oman toimeentulon sekä henkisen hyvinvoinnin ja oman jaksamisen puolesta.

Tilanne voi aiheuttaa pelon lisäksi monia muitakin tunteita, vihaa, surua ja huolta. Ajatuksia on monenlaisia, miksi ihmiset liikkuvat kaupoissa ja kahviloissa, miten yksinäiset pärjäävät ja selviääkö sairastunut läheiseni.

Olen kuitenkin myös huomannut, että me täällä Suomessa haluamme pitää toisistamme huolta. Sosiaaliseen mediaan on perustettu ryhmiä, joissa ihmiset tarjoavat apua tuntemattomille apua tarvitseville monin eri keinoin, kauppa- ja asiointiapua sekä taloudellista tukea. Koska monet vähävaraiset lapsiperheet ovat vaikeuksissa jo pelkästään puuttuvan kouluruokailun vuoksi, myös tähän ovat reagoineet järjestöt ja yhdistykset. Hyvä me!

Me työntekijät Ylä-Savon Vakassa haluamme vakaasti viedä hankkeen tavoitteita haastavasta tilanteesta huolimatta eteenpäin. Haluamme omalta osaltamme tarjota tukeamme olemalla tavoitettavissa matalalla kynnyksellä kuten tähänkin saakka. Meihin voit olla yhteydessä puhelinsoiton, viestien, sähköpostin tai videopuheluiden välityksellä. Olemme myös luoneet suljetun FB-ryhmän, jonka tarkoituksena on tukea hyvin alkanutta yhdistysten yhteistyötä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, sekä mahdollisuutta jakaa tarpeellista tietoa. Lähiaikoina meidät voit tavata myös FB- LIVE – lähetyksessä.

Tämän kirjoituksen saattelemana olen ollut puhelinyhteydessä eri yhdistysten aktiivijäseniin, ja siitä löydänkin itseäni ilahduttavan elementin, on mukava kuulla mitä jo tutuiksi tulleille ihmisille kuuluu tänään. Heiltä olen kysynyt, mitä ajatuksia nyt vallitseva tilanne herättää.

Useat olivat kovin tyytyväisiä hallituksen nopeaan reagointiin ja toimintaan, ja kertoivat heidän perheensä pärjäävän hyvin tällä hetkellä. Jäsenmaksuista on ollut puhetta jäsenien keskuudessa, nyt kun yhdistys ei voi tarjota samalla tavalla toimintaa kuin normaalissa tilanteessa. Toisaalta kuluneen vuoden toimintakertomusta tehdessä on huomattu, että paljon on yhdessä tehty ja kuluvan vuoden tekemisiä suunnitellaan toiveikkaasti syksylle.

Yksi keskeinen, ei iso, mutta merkittävä asia yhdistystoiminnassa on suljetut kokoustilat ja se, ettei päästä tapaamaan joukolla. Moni yhdistystoimija on myös ikääntynyt, ja sen vuoksi suositellaan kotiin jäämistä. Yhdistyksissä sekä järjestöissä on myös mahdollisuus siirtää tässä tilanteessa kevätkokous jopa ensi syksyyn saakka.

Kauppojen joustava toiminta riskiryhmien huomioimisessa on myös huomattu ja siitä ollaan kiitollisia, Ainakin Iisalmessa on pari kauppiasta, jotka pitävät kauppaa auki aamulla vain riskiryhmiin kuuluville asiakkailleen.

Näihin ajatuksiin lopettelemme muuttunutta arkiviikkoamme, muistetaan ulkoilla, nauttia auringonpaisteesta ja pitää toisistamme hyvää huolta!

Harriet Myllynen

Järjestösuunnittelija, Ylä-Savon Vakka

blogi_1.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ylä-Savo, vammais-, potilas- ja kansanterveysyhdistykset, ylä-savon vakka, koronavirus, yhteisöllisyys